ERIC LESSING/IBL
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
Raamatun mukaan Jeesus antoi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet. Siksi Pietaria pidetään Jeesuksen seuraajana ja ensimmäisenä paavina.
Jotkut pitävät katolisen kirkon päämiestä Kristuksen sijaisena. Näkemys heijastelee paavin ainutlaatuista valta-asemaa, jonka veroista ei ole yhdenkään toisen uskontokunnan hengellisellä johtajalla. Paavius ei silti ole koskaan ollut aivan ongelmaton instituutio.
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä 19. huhtikuuta saksalainen kardinaali Joseph Ratzinger vaihtoi identiteettiä. Hän tervehti kansaa parvekkeelta 265. paavina, Benedictus XVI:na. AUTURO MARI/AFP/SCANPIX
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
Paavin vaikea tehtävä
JUMALAN
EDUSMIES MAAN PÄÄLLÄ Teksti: Inge Damm
47
J
a minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Näillä sanoilla Jeesus nimitti Matteuksen evankeliumin mukaan seuraajakseen apostoli Pietarin, jonka nimi juontuu kreikan kalliota merkitsevästä sanasta. Saadessaan Jeesukselta taivasten valtakunnan avaimet Pietari nousi tavallisten
kuolevaisten yläpuolelle, Jeesuksen sijaiseksi maan päällä. Paavin viran sanotaan perustuvan tähän tietoon. Kun Pietari monta vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen saapui Roomaan, hän alkoi johtaa siellä pientä varhaiskristillistä seurakuntaa. Pietari oli tuntenut Jeesuksen henkilökohtaisesti ja nautti siksi erityistä arvostusta kristittyjen kes-
Noin 30–312 Kristityt olivat vainottu vähemmistö Apostoli Pietari alkoi johtaa pientä roomalaista seurakuntaa vuoden 50 tietämillä. Paaviuden katsotaan alkaneen hänestä. Pietari oli yksi Rooman monista marttyyreista eli uskonsa vuoksi vainotuista ja tapetuista kristityistä. Kristinuskoa harjoitettiin salaa maanalaisissa hautakammiokäytävissä, katakombeissa, vainojen päättymiseen asti. Kristittyjä vainonnut keisari Galerius teki kristinuskosta sallitun kuolinvuoteellaan 311.
ERICH LESSING/IBL
Rooman katakombeissa Kuva on poistettu on yhä tiloja, joissa tekijänoikeudellisista varhaiskristilliset seurakunnat kokoonsyistä tuivat salaa.
kuudessa. Pietarin otaksutaan johtaneen Roomassa seurakuntaa, josta Uuden testamentin Kirje roomalaisille kertoo. Paavalin kirje on kirjoitettu vuoden 55 tietämillä eli niihin aikoihin, kun Pietarin oletetaan asettuneen Roomaan. Seurakunnan ensimmäiset jäsenet olivat kristityiksi kääntyneitä juutalaisia, mutta vähitellen siihen liittyi myös roomalaisia jumalia palvoneita ihmisiä, jotka luopuivat vanhasta uskonnostaan keisarin vastustuksesta huolimatta. Kun kristittyjen määrä kasvoi, epäluulo heitä kohtaan lisääntyi. Kun tuli tuhosi suuren osan Roomasta 64, keisari Nero syytti tapahtumasta kristittyjä, vaikka häntä itseään epäiltiin palon sytyttäjäksi.
Ristiinnaulittiin pää alaspäin Nero käytti tulipaloa tekosyynä kristittyjen vainolle. Muun muassa Pietari koki marttyyrikuoleman: hän menehtyi ristillä, johon hänet oli naulittu jalat ylhäällä. Hän oli itse pyytänyt tätä, sillä hän piti itseään liian mitättömänä kuolemaan samalla tavalla kuin Jeesus. Pietari teloitettiin ilmeisesti vuonna 67 sillä paikalla, jolla nykyään sijaitsee Vatikaani. Rooman kristittyjä kohdeltiin julmasti vainojen aikana, jotka kestivät aina 300luvun alkuun asti. Käännekohta ajoittui vuoteen 311, jolloin keisari Galerius viime hetkillään lopetti vainot niin sanotulla suvaitsevaisuusediktillä. Käytännössä keisarin päätös tarkoitti kristinuskon harjoittamisen sallimista moniuskontoisessa Rooman valtakunnassa. Keisari Konstantinus, joka yhdessä hallitsijakumppaninsa Liciniuksen kanssa laillisti kristinuskon Rooman valtakunnassa 313, ei kieltänyt vanhoja uskontoja eikä vielä tässä vaiheessa suosinut kristinuskoa muiden uskontojen kustannuksella. Konstantinus ymmärsi uskonnon Pietarinkirkko rakennettiin Ager poliittisen merkityksen Vaticanuksen ja näki kristinuskossa alueelle. Perimämahdollisuuksia, vaik- tiedon mukaan ka ei itse kristitty ollut- apostoli Pietarin kaan. Konstantinus hauta on kirkon alla. alkoi suhtautua myönteisesti uuteen uskontoon ja edistää sen leviämistä. ”Pakanana” Konstantinus otti vastaan kasteen kuolinvuoteellaan 337, joten häntä on pidetty ensimmäisenä kristittynä hallitsijana. Konstantinus järjesti ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen Nikeassa 325. Tieteen Kuvalehti 15/2005
Konstantinus Suuri oli ensimmäinen Rooman keisari, joka kastettiin.
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
Noin 312–880 Keisari suosi yksijumalaisuutta
PIROZZI/AKG-IMAGES
Konstantinus Suuri julkaisi hallitsijakumppaninsa Liciniuksen kanssa 313 niin sanotun Milanon uskonnonvapausediktin, joka takasi kristityille tasaveroisen aseman muiden uskontojen harjoittajien kanssa. Konstantinus Suuri ei ollut kristitty keisari, vaan hän otti kasteen vasta viimeisinä elinpäivinään.
Siihen ei tiettävästi osallistunut ainoatakaan roomalaista kirkonmiestä, joka olisi ollut selvästi muita korkeammassa asemassa. Valtaosa kirkkohistorioitsijoista pitääkin ensimmäisenä paavina Rooman piispaa Leoa, joka johti kirkkoa noin vuosina 440–461. Hänkään tuskin oli ainoa merkittävä uskonnollinen johtaja tuohon aikaan, vaikka hän itse ilmoitti saaneensa jumalalliset valtuudet olla
kaikkien piispojen päällikkö. Ainakin Konstantinopolin piispalla oli yhtä paljon valtaa kuin Rooman piispalla. Rooman kristittyjen tilanne oli muuttunut vähän yli sadassa vuodessa radikaalisti. Sen jälkeen, kun kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto 380, pienestä vainotusta joukosta kasvoi nopeasti hierarkkisesti järjestäytynyt suuri uskontokunta, jonka johtoportaalla oli paljon
maallistakin valtaa. Kirkko oli ryhtynyt käännyttämisen ohella vartioimaan moraalia, ja käsitykset pelastumisen edellytyksistä olivat jyrkentyneet. Oppi synnistä ja armosta muotoutui maallikkojen yläpuolella olevien paavin, piispojen ja pappien käsissä. Syntisiä uhkailtiin iankaikkisella kadotuksella, vaikka Jeesuksen sanotaan nimenomaisesti opettaneen, että ihmisten ei pidä tuomita toisiaan ja usko riittää pelastumiseen.
Paavi kiristi linjaa entisestään Kun katolisen kirkon päämieheksi tuli 590 Gregorius I, käyttöön otettiin uusi opinkappale: kiirastuli. Kiirastulella tarkoitetaan katolisessa opissa kuolemanjälkeistä tilaa, jossa sielut puhdistuvat ennen taivaaseen pääsyä. Syntinen ei siis pääse heti kuoltuaan taivaaseen, vaan hänen on ensin kärsittävä tietty aika kiirastulessa, ennen kuin hän on valmis astumaan lopulliseen autuuteen. Koska kiirastuli oli koettelemus, siitä haluttiin päästä mahdollisimman nopeasti pois. Tämä johti myöhäiskeskiajalla anekauppaan. Toisin sanoen katolinen kirkko myi seurakuntalaisille hyvään hintaan vapautuksia niin hyvitystöistä kuin kiirastulen rangaistuksistakin. Paavi-instituutio etääntyi jo varhaiskeskiajalla kristillisistä ihanteista. Roomassa järjestettiin vuonna 897 erikoi-
Paavin elämä on vaarallista Katolisen kirkon historiassa on monta väkivaltaisen kuoleman kokenutta paavia. Esimerkiksi Johannes X, jolla oli rakkaussuhde senaattorin vaimoon, murhattiin. Johannes XIII perusti paavilliseen Lateraanipalatsiin haaremin. Hänet lyötiin kuoliaaksi raskaalla esineellä. Johannes XVI:lta leikattiin nenä, kieli ja korvat. Sitten hänet nostettiin väärin päin aasin selkään ja pakotettiin ratsastamaan pitkin Rooman katuja. Uuden paavin valitseva konklaavi eli kardinaalien kokous ei ole aina ollut miellyttävä kokemus osanottajille. Konklaavi-nimitys tarkoittaa lukittavaa tilaa. Vuonna 1241 kardinaalit suljettiin lukkojen taakse, ja heitä kiusattiin monin tavoin paavinvalinnan jouduttamiseksi. 64 päivän aikana kardinaaleja
pahoinpideltiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin: heitä piestiin ja heidän päälleen virtsattiin. Yksi kardinaali lukittiin hautakammioon. Kardinaalien lopulta valitsema paavi, Celestinus IV, ei toipunut kärsimyksistään vaan kuoli ennen kuin oli oikeastaan edes ehtinyt aloittaa työtään katolilaisten johtajana. Johannes Paavali I kuoli 1978 oltuaan paavina vain 33 päivää. Hänen äkillinen poismenonsa on herättänyt epäilyjä väkivaltaisesta kuolemasta. Johannes Paavali I:n tiedettiin kaavailevan muutoksia, jotka eivät miellyttäneet kaikkia. Siksi on esitetty, että liian uudistusmieliseksi osoittautuneesta paavista haluttiin eroon.
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
Paavi Johannes Paavali I kuoli 1978 tiettävästi sydänkohtaukseen. Jotkut uskovat silti, että hänet murhattiin. G. GIANSANTI/SYGMA/CORBIS/SCANPIX
Tieteen Kuvalehti 15/2005
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
Stefanus VI järjesti edeltäjänsä Formosuksen ruumiille oikeudenkäynnin 897.
880–1417 Omaa etua tavoittelevat paavit pilasivat kirkon maineen
nen oikeudenkäynti. Paavin viittaan kiedottu hahmo kuunteli mykkänä syytteitä. ”Miksi te piispa Formosus otitte vastaan paavin viran, vaikka olitte Porton piispa? Piispahan ei saa ottaa vastaan eikä ostaa muita virkoja, eikä siten paavinistuintakaan.” Koska tapaus ei ollut ainutlaatuinen, paavi Stefanus VI päätti
saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Henrik III marssi joukkoineen Roomaan 1046 ja teki lehmäkaupoista tilapäisesti lopun. Innocentius III:n aikana (1198–1216) paavinvalta saavutti huippunsa. Ranskan vaatimuksesta paavi asui 1300-luvulla Avignonissa. Tällöin paavin arvovalta laski ja saavutti aallonpohjan niin sanotun suuren skisman aikana 1378–1417, jolloin paaveja oli yhtä aikaa useita.
tehdä toiminnasta lopun. Hänen käskystään jo yhdeksän kuukautta kuolleena olleen Formosuksen ruumis oli nostettu haudasta, puettu paaviksi ja tuotu kirkolliskokoukseen tuomittavaksi. Kolmipäiväisessä oikeudenkäynnissä päätettiin mitätöidä Formosuksen historia paavina ja kumota hänen virkanimi-
tyksensä. Formosukselta riisuttiin paavinviitta ja leikattiin irti kolme sormea, joilla hän oli siunannut ihmisiä. Hänen ruumiinsa heitettiin Tiberjokeen. Vuosia 880–1046 on kutsuttu pimeiksi. Frankkien valtakunta, jonka hallitsija suojeli paavia, oli käymistilassa samoin kuin Rooman kirkko. Aatelisto ratkaisi
UNIVERSITY OF NORTH FLORIDA
Asiakirja määrittää paavin valtuudet Gregorius VII esitti 1075 Dictatus papae -nimellä tunnetun dekreetin eli päätöksen, jonka 27 kohtaa sinetöivät paavin vallan. Sen mukaan paavi on erehtymätön ja ainoa, joka voi asettaa virkaan ja erottaa piispoja. Paavi voi myös syrjäyttää maallisia johtajia. Sen sijaan paavia, joka on pyhä myös eläessään, ei voi tuomita kukaan. Hän on aina oikeassa puhuessaan ex cathedra eli virkansa puolesta, toisin sanoen opillisissa kysymyksissä. Katolinen kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä erehdy. Dekreettiä ei ole koskaan mitätöity.
50
AKG-IMAGES
Vuosia 880–1046 kutsutaan pimeiksi siitäkin syystä, että paaveina oli ahneita miehiä, jotka tahrasivat kirkon julkisuuskuvaa höllällä moraalillaan. Kolmasosa tuon ajan paaveista päätti päivänsä väkivaltaisesti tai joutui vankilaan. Esimerkiksi Benedictus IX myi paavinistuimen varakkaalle juutalaistaustaiselle Pierleonille, joka puolestaan lahjoitti sen sukulaiselleen Gregorius VI:lle. Pyhän
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
Paavit ja hallitsijat kilpasilla Vaikutusvaltainen Crescentius-suku syrjäytti paavi Benedictus IX:n 1045 ja asetti hänen tilalleen Silvester III:n. Benedictus IX onnistui palauttamaan asemansa ja myi paavinistuimen rikkaalle juutalaistaustaiselle Pierleonille. Tämä lahjoitti paavinviran sukulaiselleen Gregorius VI:lle. Tällöin frankkilaishallitsija Henrik III päätti puuttua asiaan ja marssi joukkoineen Roomaan 1046 kukistaakseen kaikki kolme kilpailevaa paavia. Henrik III:n myötävaikutuksella paavinistuimelle nousi Clemens II, joka vastapalveluksena kruunasi Henrik III:n Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisariksi. Benedictus IX onnistui syrjäyttämään Clemens II:n 1047, kun Henrik III oli poistunut Roomasta. Katolisen kirkon ja maallisen vallan kilpailu jatkui Henrik IV:n hallintokaudella. Paavi Gregorius VII kannatti Clunyn luostarissa jo 900-luvulla syntynyttä uudistusliikettä ja pyrki kaventamaan Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsijan valtaa. Paavi kumosi Rooman kirkolliskokouksessa 1075 maalTieteen Kuvalehti 15/2005
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
AKG-IMAGES
listen johtajien oikeuden nimittää piispoja ja osallistua paavinvaaliin. Paavin valinnan hoitivat siitä alkaen kardinaalit. Gregorius VII kielsi myös simonian eli kaupankäynnin kirkollisilla viroilla. Gregorius VII suuntasi päätöksensä nimenomaan Henrik IV:tä vastaan. Tämä yritti parantaa asemaansa 1076 Wormsin kirkolliskokouksessa, joka totesikin Gregorius VII:n nousun paavinistuimelle pätemättömäksi, koska todellista vaalia ei ollut järjestetty. Gregorius VII ryhtyi vastaiskuun julistamalla Henrik IV:n pannaan. Avoin selkkaus johti lopulta siihen, että ylimykset vaativat Henrik IV:tä vapautumaan vuoden kuluessa pannasta, jos hän halusi säilyttää johtoasemansa valtakunnassa. Henrik IV matkusti katuvaa teeskennellen 1077 Pohjois-Italiassa sijaitsevaan Canossan linnaan, jossa Gregorius VII oli rakastajattarensa Toscanan rajakreivittären Mathildan luona. Kun Henrik IV myönsi paavin oikeuden olla tuomarina kirkon ja saksalaisruhtinaiden välisessä kiistassa, kirkonkirous kumottiin. Gregorius VII korosti valtaansa 1075 Dictatus papae -päätöksellä, jonka 27 lauselmaa sinetöivät paavin aseman maallisten hallitsijoiden yläpuolella. Päätöksen mukaan paavilla oli oikeus nimittää ja tarvittaessa erottaa piispat ja hallitsijat. Tästä seurasi, että katolisen
Paavi Gregorius VII nöyryytti pannaan julistamaansa keisari Henrik IV:tä Canossan linnassa 1077.
kirkon päämies oli Euroopan mahtavin vallankäyttäjä. Jo silloin, kun paavi Urbanus II 1095 innoitti ranskalaisia vapauttamaan Pyhän maan ja etenkin Jerusalemin islamilaisten vallasta eli lähtemään Katolilainen-nimen ensimmäiselle ristiret- taustalla on kreikan kelle, katolisesta kir- kielen yleistä tarkoittava katholikos-sana. kosta oli tullut valtiomainen organisaatio, joka saattoi muun muassa käydä sotaa. Myöhäiskeskiajalla (1300–1500) paavinvalta alkoi taas heikentyä tuloksiltaan laihoiksi jääneiden tai jopa pahoin epäonnistuneiden ristiretkien jälkeen.
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
AKG-IMAGES
kirkolliset nimitykset, ja virkoja voitiin ostaa ja myydä mielin määrin. Runsaat 150 vuotta kestäneellä pimeällä kaudella paaveja oli 39. Katolisen kirkon päämiesten oli ilmeisesti vaikeaa käyttäytyä esimerkillisellä tavalla, sillä kolmasosa heistä pääNykyään katolilaisia tyi vankilaan, julisteton noin miljardi. tiin pannaan tai murProtestanttisiin hattiin. Varsin höllää kristillisiin yhteisöihin kuuluvia on runsaat moraalia osoitti muun 700 miljoonaa. muassa paavi Sergius III (904–911), joka aloitti pornokratiaksi nimitetyn kauden (904–963) paavinvallan historiassa. Sergius III:lla oli Marusia-niminen rakastajatar, jonka äiti Theodora toi Ravennasta oman rakastajansa ja teki hänestä paavin. Tytär halusi päästä eroon äidin rakastajasta paavi Johannes X:stä ja tappoi hänet. Marusia nosti paavinistuimelle myös Leo VI:n, Stefanus VII:n ja oman poikansa Johannes XI:n. Marusian toinen poika asetti paavinvirkaan Leo VII:n, Stefanus VIII:n, Marinus III:n ja Agapetus II:n. 18-vuotiaana paaviksi valittu Johannes XII (955–963) oli Marusian pojanpoika. Hän syyllistyi raiskauksiin ja asui isänsä, Italian kuninkaan Alberic II:n, rakastajattaren kanssa.
1417–1789
Luther kutsuttiin Wormsin valtiopäivien kuultavaksi 1521.
Luther ajoi perusteellisia uudistuksia Konstanzin konsiiliksi (1414–1418) kutsuttu keskiajan suurin kirkolliskokous päätti suuren skisman ja tuomitsi tshekkiläisen uskonpuhdistajan Jan Husin kuolemaan roviolla. Esimerkkeinä katolisen kirkon moraalisesta rappiosta pidettiin kiirastulioppia ja siihen liittyvää anekauppaa. Saksalainen Martin (Martti) Luther (1483–1546) esitti useita tapoja korjata kirkon virheitä ja uudistaa uskontoa. Hänestä tuli niin sanotun reformaation eli uskonpuhdistuksen johtohahmo. Vaikka Luther halusi säilyttää katolisen kirkon yhtenäisyyden, se hajosi: syntyi joukko protestanttisia kirkkokuntia.
Napoleon kruunasi itse itsensä paavi Pius VII:ltä ottamallaan kruunulla.
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
1789–1929 Maalliset hallitsijat panivat paavin polvilleen
Kun Euroopan mahtimiehet kokoontuivat 1414 Sveitsin ja Saksan rajalla sijaitsevaan Konstanziin pitämään kirkolliskokousta, tavoitteena oli paitsi päästä yksimielisyyteen seuraavasta paavista myös uudistaa kirkkoa. Seitsemän paavia oli noin 70 vuoden ajan johtanut katolilaisia Ranskan Avignonissa sijaitsevasta ylellisestä palatsista. Birgittalaisluostarijärjes-
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä JAMES STANFIELD/NG IMAGE COLLECTION
Konklaavin valitsema uusi paavi pukeutuu valkoiseen asuun, joita on tehty varmuuden vuoksi erikokoisia.
52
BIBLIOTHEQUE NATIONALE/BRIDGEMAN
Ranskan vallankumous 1789 merkitsi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteineen haastetta katoliselle kirkolle. Maalliset hallitsijat, kuten Napoleon, heikensivät Vatikaanin edeltäjän, jo 1600-luvulla kutistuneen Kirkkovaltion asemaa 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuolella. Kirkkovaltio liitettiin kansanäänestyksellä Italiaan 1870, ja Roomasta tuli Italian kuningaskunnan pääkaupunki. Vaikka paavi menetti maallisen valtansa, hän säilytti oikeutensa Vatikaanissa, Lateraanipalatsissa ja Pietarinkirkossa.
tön perustajan pyhän Birgitan (1302– 1373) mukaan kymmenestä käskystä oli tullut Avignonissa yksi: rahat tänne. Kaikki oli kaupan aneista aina kardinaalinhattuun, ja meno paavin palatsissa muistutti lähinnä ilotalon toimintaa. Kirkolliskokous torjui kolme keskenään kilpailevaa paavia ja päätyi Martinus V:een. Vaikka tilanne näytti kirkon julkisuuskuvan kannalta paremmalta, kritiikki ei laantunut. Jotkut kyseenalaistivat paavin erehtymättömyyden. Paavia pidettiin yhä yleisemmin ihmisenä ihmisten joukossa ja siten vajavaisena – ja ehkä jopa turhana välittäjänä Jumalan ja tavallisen kirkkokansan välillä. Tyytymättömyys alkoi saada konkreettisia muotoja. Saksalainen augustinolaismunkki Martin (Martti) Luther naulasi 31. lokakuuta 1517 kuuluisiksi tulleet 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Suorasukaiset väittämät oli tarkoitettu keskustelunavaukseksi. Luther ihmetteli muun muassa sitä, miksi upporikas paavi Leo X ei rahoittanut Pietarinkirkon rakennustöitä vaan riisti köyhälistöä. Luther kritisoi voimakkaasti kirkon anekauppaa ja esitti, että
Jumala vihaa sitä, joka ostaa mieluummin aneen kuin auttaa köyhää. Luther halusi vähentää loistoa ja muuta ulkokultaisuutta katolisessa kirkossa, jotta tärkein asia – evankeliumi eli sanoma Jeesuksesta ihmiskunnan pelastajana – pääsisi paremmin esiin. Hänestä oli selvää, että armoa ei voi ostaa rahalla, vaan Jumala antaa sen lahjana. Luther sai pian kannattajia. Uudistuspyrkimykset johtivat reformaatioon eli uskonpuhdistukseen ja lopulta protestanttisten liikkeiden eroon katolisesta kirkosta ja samalla paavinvallasta.
Mussolini paransi paavin asemaa Vastauskonpuhdistukseksi kutsuttu katolisen kirkon sisäinen uudistusliike ja toimet protestanttisen uskonpuhdistuksen tuhoamiseksi 1500- ja 1600-luvulla eivät estäneet evankelisten kirkkojen kehitystä omaan suuntaansa. Katolisen opin haastoivat protestanttisuuden lisäksi luonnontieteet. Paavi torjui harhaoppisuutena esimerkiksi puolalaisen Nikolaus Koperninuksen 1500-luvun alkupuolella esittämän väitteen, että Maa ei olekaan kaiken keskus vaan Aurinko. Kun Galileo Galilei 1600luvulla päätyi samoille linjoille Kopernikuksen kanssa, hän joutui tekemisiin inkvisition kanssa. Tuomiona oli elinikäinen kotiaresti. Johannes Paavali II tunnusti 1992, että katolinen kirkko oli toiminut väärin Galileita kohtaan 1633. Ranskan vallankumouksen 1789 ja Napoleonin valtakauden jälkeen Vatikaanivaltion edeltäjä Kirkkovaltio kohtasi uuden uhkan: italialaisten valtioiden kansallismieliset pyrkimykset. Italian yhdistymiseen johtaneet tapahtumat vaikuttivat suuresti Kirkkovaltioon. Se liitettiin 1870 Italian kuningaskuntaan. Kun Roomasta tuli Italian pääkaupunki, paavin maallinen valta päättyi. Hän säilytti kuitenkin hengellisen johtajan asemansa ja valtaoikeutensa Vatikaanissa, Lateraanipalatsissa ja Pietarinkirkossa. Paavi Pius IX ei hyväksynyt järjestelyä vaan sulkeutui palatsiinsa ”Vatikaanin vankina”. Hänen seuraajansa Leo XIII tyrmistyi, kun Italian pääministeri Francesco Crispi, joka vastusti katolista kirkkoa, pystytti Vatikaanin lähelle inkvisition 1600 teloittaman, kristillisen teologian hylänneen nolalaisen ajattelijan Giordano Brunon patsaan. Kun kireä tilanne ei lauennut, Leo XIII harkitsi jopa muuttaTieteen Kuvalehti 15/2005
Johannes Paavali II ja Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan.
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
DOUG MILLS/BETTMAN/CORBIS/SCANPIX
vansa pois Vatikaanista. Pyhän istuimen ja Italian väliset suhteet pysyivät tulehtuneina aina vuoteen 1929 asti, jolloin Italian diktaattori Benito Mussolini ja paavi Pius XI solmivat niin sanotut lateraanisopimukset. Niillä perustettiin Vatikaanivaltio ja määritettiin paavin valta sen alueella. Samalla roomalaiskatolinen usko sai valtionuskonnon aseman Italiassa. Vatikaanivaltiota hallinnoiva Pyhä istuin on solminut diplomaattisuhteet useimpien valtioiden kanssa. Pyhällä istuimella on vuodesta 1964 ollut YK:ssa tarkkailijan paikka, ja se tähtää täysjäsenyyteen. Maailman pienimmällä valtiolla on paljon poliittista vaikutus-
Paavin jälkeen korkea-arvoisimpia ovat kardinaalit. Heidän pukunsa ovat purppuranpunaisia.
valtaa, ja paavi on yhä huomattava mielipidevaikuttaja. 1978–2005 paavina olleen Johannes Paavali II:n politiikkaa on luonnehdittu yhdistelmäksi myönteistä suhtautumista sosiaalisiin uudistuksiin ja äärikonservatiivista moraalioppia. Nykyinen paavi Benedictus XVI tuli Johannes Paavali II:n lähipiiristä. Hän ilmoitti heti tuomitsevansa homoseksuaalisuuden ja syntyvyyden säännöstelyn ja kannattavansa pappien selibaattia. Lisätietoja internetissä osoitteessa www.tieteenkuvalehti.com
Maailman pienimmän valtion poliittinen painoarvo on suuri. POLIZIA MODERNA/AFP/SCANPIX
Kuva on poistettu tekijänoikeudellisista syistä
1929– Kääpiövaltiolla on vaikutusvaltaa Paavi Pius XI ja Italian diktaattori Benito Mussolini solmivat 1929 niin sanotun lateraanisopimuksen Vatikaanivaltion perustamisesta. Se on pinta-alaltaan maailman pienin valtio, joka käsittää Vatikaanin puistoineen, Pietarinkirkon ja Pietarinaukion. Vatikaanivaltio eli käytännössä sitä hallinnoiva Pyhä istuin on merkittävä maailmanpoliittinen (tausta)vaikuttaja. Edellinen paavi, puolalaissyntyinen Johannes Paavali II, esitti mm. useita ulkopoliittisia kannanottoja ja tuki Puolan Solidaarisuus-liikettä.
