VAISTOAMPUJAN PERUSOPAS - OSA 1 -

Ammuntatekniikka

Mika Kareinen

Ota vaistojousi, jännitä se, laukaise nuoli, seuraa lentoa... Ja pidä hauskaa! Jousella voi ampua miehet kuin naisetkin aina lapsuudesta eläkepäiville asti. Harrastaa voi niin kaverin kanssa metsässä ampuen, perheen kanssa kesämökillä kisaillen tai seuran tiloissa porukalla ammuskellen. Toisaalta jousiammunta voi olla myös vakava kilpalaji sisäammuntaradalla, ulkona maastokisoissa tai jopa olympialaisissa. Jousen kanssa voi lisäksi harrastaa esimerkiksi ratsastusjousiammuntaa, ilmaan heitettyjen kiekkojen ampumista, nopeusammuntaa kuin metsästystäkin. Mikään ei estä rullaluistellessa vauhdista tai järvellä kajakissa istuen ampumistakaan. Lajista voi löytää useammankin vuoden harrastamisen jälkeen yhä uusia piirteitä. Jousiammunta voikin parhaimmillaan olla monipuolisin harrastus mitä maailmasta löytyy.

KAREINEN.FI Puutöitä elämää varten

VAISTOAMPUJAN PERUSOPAS - OSA 1 -

Ammuntatekniikka www.jousiammunta.info Copyright © Mika Kareinen 2017 PDF / 16.10.2017 Tekstit: Mika Kareinen Ulkoasu: Mika Kareinen Valokuvat: Mika Kareinen & Vilma Lehtovaara

5.1. Perusasento���������������������������������������������������������������������������� 12 5.2.  Ote kahvasta�������������������������������������������������������������������������� 12 5.3.  Nuolen ottaminen����������������������������������������������������������������� 13 5.4. Nokitus����������������������������������������������������������������������������������� 13 5.5.  Ote jänteeltä��������������������������������������������������������������������������� 14 5.6. Valmiusasento����������������������������������������������������������������������� 14 5.7.  Jousen nostaminen��������������������������������������������������������������� 15 5.8. Veto����������������������������������������������������������������������������������������� 15 5.9. Ankkurointi��������������������������������������������������������������������������� 16 5.10. Tähtäys��������������������������������������������������������������������������������� 17 5.11. Laukaisu������������������������������������������������������������������������������� 18 5.12. Jälkitähtäys��������������������������������������������������������������������������� 18

6.  Tekniikasta tarkemmin........................................................ 19 6.1. Asento������������������������������������������������������������������������������������ 19 6.2. Kahvaote�������������������������������������������������������������������������������� 21 6.3.  Jousen kallistaminen������������������������������������������������������������ 22 6.4.  Ote jänteeltä��������������������������������������������������������������������������� 23 6.5. Selkäveto�������������������������������������������������������������������������������� 24 6.6. Ankkurointi��������������������������������������������������������������������������� 25 6.7. Kolme-alla-ote����������������������������������������������������������������������� 25 6.8.  Jänteen linjaaminen�������������������������������������������������������������� 26 6.9.  Veto nostamalla��������������������������������������������������������������������� 28 6.10.  Ylös- ja alaspäin ampuminen�������������������������������������������� 29

7. Tähtääminen......................................................................... 30 7.1.  Sopivin tähtäystapa��������������������������������������������������������������� 30 7.2.  Nuolenkärjellä tähtääminen������������������������������������������������ 31 7.3.  Puhdas vaisto������������������������������������������������������������������������� 33 7.4.  Jaettu näkymä������������������������������������������������������������������������ 33 7.5.  Välin arviointi����������������������������������������������������������������������� 34 7.6.  Jänteellä kiipeily�������������������������������������������������������������������� 35

8.  Yleisimmät virheet............................................................... 36 8.1.  Tekniikkavirheitä kuvina����������������������������������������������������� 36 8.2.  Tulkintaa osumavirheistä����������������������������������������������������� 42

9. Harjoittelusta........................................................................ 44 9.1.  Suorituksen sulavuus������������������������������������������������������������ 44 9.2.  Vaihtelua ammuntaan���������������������������������������������������������� 45 9.3.  Välineiden merkitys������������������������������������������������������������� 45 9.4. Taulukammo������������������������������������������������������������������������� 46 9.5. Hengitys��������������������������������������������������������������������������������� 47 9.6.  Matkojen arviointi���������������������������������������������������������������� 47 9.7. Alkulämmittely��������������������������������������������������������������������� 48 9.8.  Hallitseva silmä ja kätisyys�������������������������������������������������� 48

SISÄLLYS

1.  Mitä on vaistoammunta?........................................................ 6 2.  Hyvän ammuntatekniikan edut............................................. 7 3.  Yksinkertaistettu tekniikka.................................................... 8 4. Turvallisuusasiat.................................................................. 10 5.  Tekniikan peruskohdat........................................................ 11

Vaistoampujan perusopas

1.  Mitä on vaistoammunta? Ihmiset ovat ampuneet jousella vaistonvaraisesti tuhansia vuosia. Vaistoammunta onkin jousiammunnan perinteisin muoto. Jousi on aiemmin ollut lähinnä selviytymistyökalu liittyen sotiin ja metsästykseen. Nykyisin jousia käytetään pääasiassa harrastus- ja kilpa-ammuntaan, onpa kyse sitten taulujen tai maastossa ja metsässä olevien erilaisten kohteiden ampumisesta. Vaistojouseksi lasketaan periaatteessa mikä tahansa jousi, jossa ei ole erikseen tähtäämiseen tarkoitettuja apuvälineitä. Vaistolla voi siis yhtä hyvin ampua: • • • • • •

Yhdestä puusta veistetyllä primitiivijousella Perinteisellä englantilaisella pitkäjousella Modernilla lasikuituvahvisteisella perinnejousella Aasialaisella lyhyellä jännejousella Teknisellä vastakaarijousella ("karsittu" tähtäinjousi) Huippukuntoon viritetyllä taljajousella

Suurin osa ampujista harrastaa nykypäivänä vaistojousiammuntaa moderneilla lasikuituvahvisteisilla perinnejousilla. Lisäksi käytetään niin sanottua länsimaalaista tyyliä eli jänteellä pidetään kolmea sormea. Yksi vaihtoehtoisista, muttei länsimaissa yhtä käytetty, on peukalo-ote. Sitä ovat käyttäneet Aasiassa ja Lähi-Idässä muun muassa turkkilaiset, mongolit, korealaiset, arabit ja japanilaiset. Vaistoammunnassa on kyse tilasta, jossa ampuja, jousi ja nuoli ovat yhtä. Hyvät osumat ovat kiinni keskittymisestä ja samanlaisesta tekniikasta nuolesta toiseen. Vaistolla osuminen vaatiikin säännöllistä harjoittelua ja toistoja. Lisäksi harjoittelun olisi hyvä olla monipuolista kattaen ammuntatekniikkaa, fyysisiä- ja henkisiä harjoitteita kuin itse ampumistakin. © Mika Kareinen

6

Osa 1: Ammuntatekniikka

2.  Hyvän ammuntatekniikan edut Jousella ampuminen on yksinkertaista: otetaan jousi, laitetaan nuoli jänteelle, jännitetään ja laukaistaan. Johdonmukainen ammuntatekniikan opettelu sekä ammuntasuorituksen pilkkominen useampaan palaseen on kuitenkin kannattavaa monelta osin. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana hyvä tekniikka ehkäisee loukkaantumisia. Oikeanlaisessa tekniikassa käytetään kehon luita hyväksi ja pyritään minimoimaan lihasten ja jänteiden rasittaminen. Vääränlaisella ammuntatekniikalla voi rikkoa esimerkiksi oman olkapäänsä. Toisena asiana on toistettavuus. Kun opetellaan tietynlaista ammuntatekniikkaa, oppiminen on helpompaa koska toistot ovat selkeästi samanlaisia. Lisäksi mahdollisten virheiden eliminointi omasta tekniikasta on helpompaa. Kolmantena asiana on osumatarkkuus. Tämä liittyy olennaisesti oikeanlaiseen asentoon ja säännöllisyyteen. Kun ammunta on rentoa ja suoritus säännöllistä nuolesta toiseen, nuolet lentävät puhtaasti ja osuvat sinne minne pitääkin. Vaistoammunnassa tekniikka on loppujen lopuksi aika henkilökohtainen asia. Lisäksi metsästäessä, maastossa ja erilaisilla jousilla tekniikka voi muuttua paljonkin: asentoja, vetotyylejä, otteita ja ankkurointeja on lukuisia erilaisia. Tässä oppaassa esitelläänkin selkeä perustekniikka, josta on hyvä aloittaa: • ”Tekniikan peruskohdat” sisältää olennaiset asiat uudelle vaistoampujalle • ”Tekniikasta tarkemmin” sopii tutustuttavaksi muutaman ammuntakerran jälkeen • ”Tähtääminen”-osion avulla voi miettiä syvemmin omaa tähtäämistapaa tekniikan hieman vakiinnuttua 7

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

3.  Yksinkertaistettu tekniikka Yksinkertaisuus -> Toistettavuus -> Rentous VAIHE 1

Opas on kirjoitettu oikeakätisen ampujan näkökulmasta. Lähtökohtaisesti oikeakätinen ampuja pitää jousta vasemmassa kädessä ja nuolta oikeassa. Lue lisää hallitsevasta silmästä ja kätisyydestä sivulta 48. Seisotaan suorassa ja hartiat rentoina VAIHE 2

Nostetaan kädet suoraan sivuille (tämä on niin sanottu t-asento) © Mika Kareinen

8

Osa 1: Ammuntatekniikka VAIHE 3

Käännetään pää kohti taulua VAIHE 4

Käännetään nuolikäsi ankkurointipaikkaan Kuvissa ammunta-asento on näytettynä mahdollisimman yksinkertaisesti. Ylävartaloa sekä lantiota ei pidä kallistaa tai kääntää mitenkään. Seisotaan suorassa ja rentona, lisäksi käsien linjat ovat suoria sekä selkeitä. 9

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

4.  Turvallisuusasiat Jousiammunta on yleisesti ottaen turvallinen harrastus. Ampujan on kuitenkin hyvä tietää muutamia turvallisuuteen liittyviä asioita. Välineiden suhteen tärkeintä on tehdä seuraavat tarkistukset ennen ammunnan aloittamista: • Jousen kunto halkeamien tai pahojen kolhujen varalta • Nuolien ehjyys kärkien, nokkien ja erityisesti putkien osalta • Jänteen kunto (sekä jänteen vahaamisesta huolehtiminen) Rikkonaiset välineet saattavat hajota ammunnan aikana: lapa voi räsähtää poikki kesken vedon, haljennut nuoli jopa ”räjähtää” laukaisun yhteydessä ja huonossa kunnossa oleva jänne napsahtaa poikki. Lisäksi on hyvä noudattaa seuraavia turvallisuusohjeita: • Älä osoita jousella ketään kohti (onpa jousi jännitetty tai ei) • Älä käytä liian lyhyitä nuolia (lyhyt nuoli voi vedossa pudota hyllyltä ja laukaistessa lävistää jousikäden) • Ammu vain turvallisella paikalla (eli taustasta ohi menevät nuolet eivät saa osua kehenkään tai rikkoa mitään) • Jännitä jousi niin, ettei se vedon aikana osoita yläviistoon taulun yli (vahingossa laukaistu nuoli voi lentää pitkänkin matkaa ja aiheuttaa vahinkoa) • Älä laukaise jousta ilman nuolta (jousi saattaa rikkoontua) • Laita nuoli jänteelle vasta kun olet ammuntaviivalla • Irrottaessa nuolia taustasta varmista, ettei kukaan ole takanasi • Käytä jousen virittämiseen viritinnarua • Pura jousen viritys aina ammunnan päätteeksi • Käytä rannesuojaa sekä ammuntahanskaa tai sormiläppää • Älä jätä jousta autoon aurinkoisena päivänä (välineiden liimasaumat saattavat pettää kuumuudesta) • Säilytä jousta vaakatasossa, auringonpaisteen ulottumattomissa ja poissa lämpöpattereiden ym. lähettyviltä © Mika Kareinen

10

Osa 1: Ammuntatekniikka

5.  Tekniikan peruskohdat Johdonmukaisessa perusammuntatekniikassa on 12 kohtaa, jotka opettelemalla ammunnan saa sujuvaksi, rennoksi ja helposti toistettavaksi. Jousiammunta sopii lajina hyvinkin monelle eri harrastajalle aina lapsista eläkeikään asti. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että ampujien ruumiinrakenteessa on joskus huomattaviakin eroja. Taustalla voi lisäksi olla vanhoja loukkaantumisia, jotka saattavat tuoda haasteita tekniikan opetteluun. Mikäli ampuminen tuottaa kipua, harjoittelu kannattaa jättää hetkeksi ja mahdollisesti ohjautua fysioterapeutin tai osaavan valmentajan luokse.

1. Perusasento 2. Ote kahvasta 3. Nuolen ottaminen 4. Nokitus 5. Ote jänteeltä 6. Valmiusasento 7. Jousen nostaminen 8. Veto 9. Ankkurointi 10. Tähtäys 11. Laukaisu 12. Jälkitähtäys Tekniikan opetteluun hyvä harjoitusväline on jumppakuminauha. Sillä voi treenata peilin edessä asentoa, linjauksia, selkävetoa ja laukaisua.

11

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

5.1.  Perusasento • Taulu on 90° vasemmalla • Seisotaan suorassa hartiat rentoina • Jalat ovat hartioiden leveydellä • Polvet ovat suorana mutteivat lukittuna • Paino on jakaantunut tasaisesti molemmille jaloille ollen enimmäkseen päkiöillä (kantapäät kuitenkin maassa) • Pää on käännetty suoraan kohti taulua 5.2.  Ote kahvasta • Rystyset ovat käännetty kulmaan • Ote kahvasta on mahdollisimman ylhäältä ja kahva on tukevasti käden luiden jatkona • Kahvasta pidetään rennosti kiinni, sitä ei puristeta tai väännetä • Kyynärpää on käännetty osoittamaan sivullepäin Jos on ylitaipuvat nivelet, käden ei saa antaa taipua ”yli”. Hyvä konsti alkuvaiheessa on laittaa urheiluteippiä kyynärtaipeen sisäpuolelle käden ollessa koukussa. Teipin kiristyminen muistuttaa, ettei käsi saa taipua liikaa. © Mika Kareinen

12

Osa 1: Ammuntatekniikka

Nuoli tulee jousen vasemmalle puolelle, joko hyllylle tai perinteisimmissä jousissa käden päällä

Kukkosulka, eli yksi erivärinen sulka, laitetaan osoittamaan vasemmalle, jousesta poispäin (näin sulat laukaistessa ohittavat jousen puhtaammin)

13

5.3.  Nuolen ottaminen • Nuoliviinejä on monia erilaisia kuten taulu- ja maastomallisia, selässä pidettäviä sekä reisi-/ taskumallisia • Onpa nuoliviini minkälainen tahansa, nuolen ottaminen viinestä kannattaa opetella sulavaksi tapahtumaksi, jossa ei ole ylimääräisiä liikkeitä (nuolen ottaminen olisi hyvä osata tehdä vaikka silmät kiinni)

5.4.  Nokitus • Myös nuolen nokittaminen eli sen laittaminen jänteelle on hyvä tehdä mahdollisimman sulavasti (ja osata tehdä myös silmät kiinni) • Muovisissa nokeissa on yleensä pieni merkki, josta tunnistaa kumminko päin nuoli on, vaikkei kukkosulkaa katsoisi • Nokittaminen on hyvä tehdä jousta enemmälti kallistamatta tai nuolen kärjellä jousta kolhimatta www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

5.5.  Ote jänteeltä

Tällaista otetta jänteeltä kutsutaan "välimeren otteeksi"

• Etusormi on nuolen yläpuolella ja keskisormi sekä nimetön ovat nuolen alapuolella • Jänteen paikka on sormien ensimmäisten nivelien kohdalla (keskisormessa tosin hieman sen takana) • Nuolta ei pidä puristaa sormien välissä • Ranteen ja rystysten pitää olla rentona sekä suorana

5.6.  Valmiusasento • Siirretään katse ammuntapisteeseen • Jännitetään jousta aavistus (tehdään ns. esiveto)

© Mika Kareinen

14

Osa 1: Ammuntatekniikka

5.7.  Jousen nostaminen

Olkapäät on pidettävä alhaalla ja rentona vaikka kädet nostetaan ylemmäs

• Nostetaan jousi aavistuksen tähtäyspisteen yläpuolelle (nuolen ei pidä osoittaa kuitenkaan yläviistoon taulun yli) • Samalla nostetaan jousikäden kyynärpää ylemmäs nuolenlinjaan • Kun veto tehdään näin hieman ylempää, olkapäitä ja hartioita rasitetaan mahdollisimman vähän

5.8.  Veto • Hyvä tehdä kohtuullisen ripeästi (vedon aikana ei tarvitse vielä tähdätä) • Tulee tehdä selkävetona, eli enimmäkseen yläselän sekä hartioiden lihaksilla • Kun veto muuttuu ankkuroinniksi, tähtäyspisteen tulisi olla mahdollisimman lähellä oikeaa paikkaa, niin ettei jousikättä tarvitse enää nostaa tai laskea paljoa • Vedon aikana jousikädellä pitää rennosti ”kurottaa” kohtia taulua 15

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

5.9.  Ankkurointi • Pitää olla täsmälleen samassa paikassa nuolesta toiseen, sillä ankkuroinnin muuttuminen pysty- tai sivusuunnassa vaikuttaa nuolien osumiseen • Käsi painetaan tukevasti kasvoja vasten, jänne ei saa kuitenkaan upota poskilihakseen vaan on kevyesti sitä vasten • Kannattaa hakea selkeät kiintopisteet kasvoille, kuvassa esimerkkinä: - Peukalonhanka menee tukevasti leukaluun taakse - Peukalo on leukaluun alla - Etusormen kärki on tukevasti suunpielessä yläleuan kulmahampaan takana • Kun ankkurointi on saatu paikalleen, suoritus kannattaa hetkeksi rauhoittaa eikä tehdä liian hätäistä laukaisua

© Mika Kareinen

16

Osa 1: Ammuntatekniikka

Kallistamalla päätä vasemmalle ja oikealla huomataan miten nuolen linjaus muuttuu

Kun haetaan oikeaa paikkaa nuolelle, vasemman silmän voi laittaa hetkeksi kiinni. Näin on helppo tarkistaa, onko nuoli täsmälleen oikean silmän alla.

17

5.10.  Tähtäys • Nuolen pitää olla täsmälleen silmän alla -> Tämä on onnistuneen tähtäämisen perustukipilari! • Jousen voi pitää joko suorassa tai kallistaa sitä hieman oikealle (kallistus kannattaa pitää aina samanlaisena ja jousi ei saa kallistua kuitenkaan vasemmalle) • Pään pieni kallistaminen nuolen päälle auttaa linjaukseen • Katse on koko ajan tarkennettu tähtäyspisteeseen molempien silmien ollessa auki • Helpointa on ”tähdätä” nuolenkärjellä (jänteestä ei tarvitse välittää) • Mitä lyhyempi matka, sen suurempi väli on nuolenkärjen ja tähtäyspisteen välillä (ylemmässä kuvassa näkyy esimerkki tähtäyspisteestä 10m matkalta) • Alussa nuolenkärkeä joutuu seuraamaan tarkemmin mutta mitä enemmän harjoittelee, sen vähemmän huomiota siihen tarvitsee kiinnittää www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

5.11.  Laukaisu • Tapahtuu yksinkertaisesti rentouttamalla sormet (nuolikädellä ei pidä tehdä minkäänlaista avausliikettä) • Kun selkäveto on oikeanlainen, sormet rentouttamalla jänne lähtee viemään nuolta kohti taulua ja samalla nuolikäsi liikkuu kaulaa pitkin korvaa kohti

Jälkitähtäyksen jälkeen kannattaa analysoida juuri tehty suoritus 5.12.  Jälkitähtäys • On olennainen osa ammuntasuoritusta • Jos tekniikka, eli selkäveto ja jousikäden ”kurotus” ovat oikein, jälkitähtäys tulee kuin itsestään • Jousikäsi pysyy paikallaan laukaisun jälkeen eikä tipahda alas

© Mika Kareinen

18

Osa 1: Ammuntatekniikka

6.  Tekniikasta tarkemmin Tekniikan peruskohtien lisäksi on hyvä keskittyä muutamiin ammuntatekniikan osioihin vielä erikseen. Lisäksi on olemassa useita vaihtoehtoisia ote-, ankkurointi- ja tähtäystapoja, joista yleisimmät on esitelty tässä oppaassa. Kannattaakin rohkeasti kokeilla ja testailla erilaisia tekniikoita, että löytyy itselle parhaiten sopiva ja luonnollisimman tuntuinen ammuntatyyli.

6.1.  Asento • Edestä katsottaessa seisotaan täysin suorassa • Kyynärpää on nuolen linjalla (tai aavistuksen yläpuolella) • Alussa asennon hakemista voi helpottaa teipistä tai kahdesta nuolesta tehty "risti", jonka avulla jalat haetaan oikeaan paikkaan • Jalkojen painopiste on päkiöillä eli nilkan etupuolella kantapäiden ollessa kuitenkin kiinni lattiassa • On olemassa muitakin seisoma-asentoja mutta alkuvaiheessa tämä ”suora asento” on kaikista helpoin toistaa

19

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

Asento (jatkuu) • Takaa katsottaessa seisotaan muuten suorassa mutta ylävartalo on aavistuksen kallistunut eteenpäin • Vatsalihaksia hieman jännitetään ja hartiat pidetään rentona sekä alhaalla • Ryhdin ei pidä olla liian hyvä/suora ja rintaa ei saa nostaa ylös

• Ylhäältä katsottaessa nuolikäden kyynärpää on nuolen linjalla (tai mahdollisimman lähellä sitä) • Jousikäden olkapää on lähempänä nuolen linjaa kuin nuolikäden • Hartialinja osoittaa taulusta oikealle • Jousikäsi on suorana muttei täysin lukittuna • Nuolikäden tulee olla mahdollimman "littana" eli rannetta ja rystysiä ei pidä jännittää tai taivuttaa ollenkaan

© Mika Kareinen

20

Osa 1: Ammuntatekniikka

6.2.  Kahvaote • Kahvasta on tärkeää saada tukeva ja helposti toistettava ote, joka ei aiheuta jouseen vääntöä • Kuvassa kämmeneen on merkitty sinisellä viivalla alue, johon kahvan painon on hyvä tulla • Kun rystyset käännetään kulmaan, oikeanlainen ote kahvasta tulee kuin luonnostaan (lisäksi käännöllä saa jousikäden kyynärpään helpommin oikeaan asentoon) • Käsi laitetaan kahvaan mahdollisimman ylös (etusormen ei pidä nousta kuitenkaan ikkunaleikkauksen yläpuolelle) • Kahvasta pidetään kevyesti kiinni -> jousen pitää pysyä paikallaan muttei tipahtaa kädestä (pikkusormen ja joskus jopa nimettömän ei tarvitse olla kahvassa kiinni)

Kaksi erilaista sormien otetapaa

21

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

6.3.  Jousen kallistaminen • Vaistojousella voi ampua jousi joko täysin suorassa tai sitten kallistamalla ylälapaa oikealle ampujan näkökulmasta • Kallistaminen: -- Antaa selkeämmän tähtäyskuvan (ylälapa ei ole niin paljoa näkökentässä) -- Voi helpottaa ankkurointipaikan löytymistä sekä nuolen saamista suoraan silmän alle (varsinkin jos ankkurointi on ylempänä kuin peruskohdissa kerrotussa esimerkissä) • Jousta ei kannata kallistaa liikaa, vaan "luonnolliselta" tuntuva kallistus riittää (näin asento on helpompi pitää vakiona) • Jos jousta kallistetaan, myös nuolikättä sekä päätä on käännettävä samassa suhteessa • Jos nuolikättä ei kallisteta samassa suhteessa, jänteeseen tulee epätoivottua vääntöä, joka voi laukaistessa heilauttaa nuolta minne sattuu © Mika Kareinen

22

Osa 1: Ammuntatekniikka

6.4.  Ote jänteeltä • Noin puolet jänteen vedosta tehdään keskisormella, etusormella noin kolmannes ja loput nimettömällä • Pikkusormi on mahdollisimman rentona kämmenen puolella • Peukalon paikan puolestaan määrittää yleensä ankkurointitapa • Jännettä ei pidä jättää liikaa sormenpäiden varaan (tällöin kättä ja käden lihaksia joutuu jännittämään enemmän sekä herkät sormenpäät ovat kovilla) • Laukaisu on puhtaampi ja jänne heilahtaa vähemmän hieman syvemmällä otteella (lisäksi käsi on kokonaisuudessaan rennompi eikä laukaisu ole niin altis virheille) • Liian syvä ote puolestaan hankaloittaa laukaisua ja heilauttaa jännettä huomattavasti (lisäksi sormilla joutuu tekemään selkeän avausliikkeen, että jänteen saa lähtemään eteenpäin)

35% 50% 15%

23

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

6.5.  Selkäveto

50%

• Selkäveto on erittäin tärkeä osa hyvää ammuntatekniikka ja vaikuttaa niin lihasten oikeaan kuormitukseen kuin laukaisun puhtauteenkin • Hyvän selkävedon lähtökohta on oikeanlainen hartia- sekä nuolikäden kyynärpään asento (kts. sivu 20) • Jousikäden työntöliike tapahtuu ylempänä selässä kuin nuolikäden puoleinen vetoliike

50%

Tarkemmin selkävedosta Selkävedon tarkoituksena on käyttää mahdollisimman paljon hyödyksi selän sekä hartioiden suuria ja vahvoja lihaksia. Samalla pyritään pitämään kädet niin rentona kuin mahdollista. Selän isojen lihaksien käyttö vakauttaa koko suoritusta merkittävästi. Käsien ja olkapäiden liika jännittäminen puolestaan aiheuttaa helposti virheliikkeitä. Lisäksi väärät kohdat kehosta rasittuvat ja paikat voivat kipeytyä. Vedossa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, että selän lihakset aktivoituvat ja toimivat kaikista eniten. Jousikäden pitää olla mahdollisimman rento, niskaa sekä kaulanseutua ei pidä jännittää ja nuolikäsi on kokonaisuudessaan rento sormista kyynärpäähän. Käsissä ja olkapäissä pitää tietenkin olla jonkin verran lihasjännitystä, mutta tämä pitäisi pyrkiä pitämään mahdollisimman vähäisenä. Oikeanlainen selkäveto vaatii myös ehdottomasti sen, että jousikättä työnnetään taulua kohti (eli "kurotetaan" aavistus taulua kohti). Näin veto jakaantuu tasaisemmin molemmille puolille yläselkää. © Mika Kareinen

24

Osa 1: Ammuntatekniikka

6.6.  Ankkurointi • Ankkurointipaikkoja on muitakin kuin peruskohdissa mainittu tapa • Mitä lähempänä nuoli on silmää, sen helpompi lyhyemmillä matkoilla on yleensä tähdätä • Kuvassa esimerkki toisenlaisesta ankkuroinnista: - Keskisormi on suunpielessä yläleuan kulmahampaan takana - Peukalo on koukussa ja tukevasti kiinni korvan etuosassa

Onpa ankkurointi- tai otetapa mikä tahansa, pitää silti muistaa hakea nuoli suoraan oikean silmän alle (pään ja jousen kallistaminen auttaa asiaan)

6.7.  Kolme-alla-ote • Yksi vaihtoehtoisista otteista on kolme sormea nuolen alapuolella • Ote tuo nuolen lähemmäs silmää, jolloin tähtääminen erityisesti lyhyillä matkoilla on helpompaa • Kannattaa huomioida, että kolme-alla-ote ei ole sallittu kaikissa kisaluokissa

25

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

6.8.  Jänteen linjaaminen • Jänteen linjaaminen tähtäysnäkymässä aina samaan paikkaan tuo yhden asian lisää, jolla tekniikkaa vakioidaan ja tarkkuutta parannetaan • Jänteen linjaaminen on helpointa kun ammutaan jousi suorassa ja ankkurointi on alempana, esimerkiksi etusormi suunpielessä • Jänne näkyy häilyvänä/ epäselvänä, koska se on lähellä silmää ja katse on tarkennettu kauas tauluun, mutta siitä huolimatta se tulisi opetella linjaamaan aina samaan paikkaan • Jänteen voi linjata esimerkiksi nuolen kanssa, ikkunaleikkauksen vasempaan reunaan tai jousen keskelle (mikä vain tuntuu luonnollisimmalta) • Mitä vähemmän jänteen linjaus vaihtelee nuolesta toiseen, sen vähemmän vaihtelua ammuntatekniikassa on

Jänteen linjausnäkymää saa muutettua kallistamalla päätä aavistukseen suuntaan tai toiseen

© Mika Kareinen

26

Osa 1: Ammuntatekniikka

• Jos ammutaan korkeammalla ankkurointipaikalla, esimerkiksi keskisormi suunpielessä, sekä jousi kallistettuna, jänteen linjaaminen täsmälleen samaan paikkaan voi olla hankalaa • Tämä johtuu siitä, että näin ammuttaessa nuoli ei ole luonnostaan silmän alla vaan ylävartaloa kallistamalla eteenpäin nuoli on saatu suoraan silmän alle • Tällöin jänne jääkin tähtäysnäkymässä kauas jousen rungon oikealle puolelle • Ammuntatyylistä siis riippuu voiko jänteen linjata helposti samaan paikkaan vai ei • Ensisijainen asia on aina peruskohdissa (kts. sivu 17) kerrottu nuolen linjaaminen täsmälleen silmän alle ja tämän lisäksi katsotaan jänteen linjausta mikäli ammuntatyyli sen sallii

27

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

6.9.  Veto nostamalla • Vaihtoehtoinen tapa jousen jännittämiseen on tehdä veto jousen nostamisen kanssa samaan aikaan • Jousta kannattaa tällöin pitää perusasennossa hieman sivuttain (näin jousen saa nostettua sulavammin) • Rasittaa olkapäitä ja hartioita enemmän sekä esimerkiksi seuran tiloissa ampuessa sivuttain oleva jousi voi haitata muita vieressä olevia ampujia • Tapa voi kuitenkin sopia paremmin puhtaalla vaistolla ampuvalle, sillä ammuntasuorituksen aikana nuoli ei ole "tähtäysnäkymässä" niin hallitsevana • Vedon tekeminen nostamisen yhteydessä on lisäksi nopeampi tapa sekä siitä tulee vähemmän näkyvää liikettä (eli veto on huomaamattomampi)

© Mika Kareinen

28

Osa 1: Ammuntatekniikka

6.10.  Ylös- ja alaspäin ampuminen • Erityisesti maastossa erilaisiin kulmiin pitää osata ampua hyvin • Kulmiin ampuessa ylävartalon t-asento yritetään pitää mahdollisimman samana, ammutaanpa sitten tasaisella maalla tai mäessä suoraan eteen, ylös- tai alaspäin (näin laukaisu on puhtaampi, sillä linjaukset sekä vetolinjat ovat suorempia) • Ylävartalon t-asennon ylläpitäminen onnistuu työntämällä lantiota joko eteen- tai taaksepäin (jalat kannattaa kuitenkin pitää suorana asennon tukevuuden takia) • Jyrkemmissä kulmissa joutuu lisäksi avaamaan asentoa hieman, eli kääntämään lantiota hieman taulua kohti sekä siirtämään jousikäden puoleista jalkaa vähän taaemmas (ja/tai mahdollisesti leventämään lisäksi jalkojen asentoa) • Mäessä kannattaa lisäksi hakea tukeva asento esimerkiksi olemalla toisella jalalla polven varassa • Ylös ja alas ampuessa pitää lisäksi ottaa etäisyyden muutos huomioon: - Mitä jyrkempi kulma, sen vähemmän maanvetovoima vaikuttaa nuolen lentoon -> ylös- ja alaspäin ampuessa pitääkin tähdätä jonkin verran alemmas kuin tavallisesti (muutoksen oppii ampumalla ja kokeilemalla) 29

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

7.  Tähtääminen Vaistoampujan pitää oppia tuntemaan nuolen lentorata. Lentorataan vaikuttaa muun muassa ammuttu matka, jousen tehokkuus sekä kallistus, kun ammutaan maastossa ylös- ja alaspäin. Jousella voi ampua "vaistolla", vähän niin kuin heitettäisiin frisbeetä tai pesäpalloa. Tällöin lentorata opitaan tuntemaan harjoittelun, kokemuksen ja opin kautta. Toisin sanoen iskostetaan eri matkojen ampuminen lihasmuistiin. Vaihtoehtoisesti voidaan selkeästi tähdätä opettelemalla esimerkiksi nuolenkärjen sijainti tauluun nähden eri ammuntamatkoilla. 7.1.  Sopivin tähtäystapa Jollekin ampujalle voi olla todella hankalaa hahmottaa etäisyyksiä tai keskittyä useampaan asiaan näkökentässä. Tällöin puhtaalla vaistolla ampuminen voi olla helpompaa. Keskitytään siis vain itse suoritukseen ja alitajunta hoitaa tähtäämisen. Toiselle voi taas olla yhtä hankalaa ampua ilman minkäänlaista konkreettista tähtäys- tai kiintopistettä. Tällöin nuolenkärjen havainnointi ja välin mittaaminen voivat toimia parhaiten. Joku voi käyttää tähtäystavoista vain yhtä, toinen taas ampua useamman tavan yhdistelmällä: esimerkiksi lyhyiltä matkoilta puhtaalla vaistolla ja pitkillä matkoilla välin arvioinnilla. Ei ole olemassa vääränlaista tapaa "tähtäämiseen". Jos halutaan kuitenkin ampua hyviä tuloksia nuolesta toiseen, esimerkiksi tauluammuntakisoissa, selkeä tähtääminen kannattaa. Jos taas halutaan harrastaa rennosti, ampua vaihtelevia kohteita eri matkoilla, metsässä, omalla pihalla tai osua ilmaan heitettyihin palloihin ja kiekkoihin, vaistonvarainen ammunta voi olla parempi vaihtoehto. Puhtaalla vaistolla ampuminen tarkasti vaatii enemmän harjoittelua sekä ajankäyttöä kuin esimerkiksi nuolenkärjellä tähtäämisen opettelu. © Mika Kareinen

30

Osa 1: Ammuntatekniikka

Tähtäämisaika on myös henkilökohtainen asia. Puhtaalla vaistolla ammuttaessa nuoli voidaan laukaista heti kun veto on tehty, jänteellä kiipeillessä ampuja voi taas tähdätä montakin sekuntia. Ei kannata kuitenkaan opetella ampumaan liian "hätäisesti" edes vaistollakaan. Tähdätäänpä tietoisesti tai ei, pääasia on, että ampuminen tuntuu luonnolliselta. Kannattaa siis kokeilla ja testailla erilaisia tapoja. Lisäksi tärkeää on muistaa, että hyvien osumien perustukipilari on aina oikeanlainen ja säännöllinen ammuntatekniikka. 7.2.  Nuolenkärjellä tähtääminen Hyvä ja alussa selkeä tähtäystapa on peruskohdissa esitelty nuolenkärjen havainnointi. Lyhyellä matkalla nuolenkärjen tähtäyspiste on yllättävänkin alhaalla ja pitkällä matkalla joudutaan tähtäämään taustan yläreunaan (ja joskus jopa paljon taustan ylikin): Lyhyt matka

• Nuolenkärjellä tähdätään taustan alareunaan Keskipitkä matka

• Nuolenkärjellä tähdätään taustan keskelle (tähtäämisen kannalta helpoin matka) Pitkä matka

• Nuolenkärjellä tähdätään taustan yläreunaan 31

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

Mitä tehokkaampi jousi (ja kevyempi nuoli), sen suorempi nuolen lentorata on. Jäykemmällä jousella on siis helpompi ampua pidempiä matkoja, koska tähtäyspistettä ei tarvitse nostaa niin ylös. Monet vaistoampujat kokevat ampumisen sitä tarkemmaksi mitä lähempänä nuoli kasvoilla on silmää. Nuolen paikkaa kasvoilla saa muutettua ankkurointipaikalla sekä jänneotteella. Varsinkin lyhyillä matkoilla tähtäyspisteen saaminen ylemmäksi voi helpottaa osumista: Nuoli lähellä silmää

Nuoli reilusti silmän alapuolella

Kannattaa myös huomioida, että nuolen pituus vaikuttaa tähtäyspisteeseen. Mitä pidempi nuoli, sen ylemmäs tähtäyspiste nousee, vaikka ammuntamatka säilyisi samana: Lyhyempi nuoli

Pidempi nuoli

Tämän takia onkin tärkeää, että käytetään samanpituisia nuolia. Nuolen pituudella ei pidä kuitenkaan lähteä säätämään tähtäyspistettä, sillä pituus vaikuttaa oleellisesti nuolen jäykkyyteen ja jousen säätöihin. Nuolenkärjen ja kohteen välin etäisyyden mittaamiseksi tai arvioimiseksi on useita erilaisia tapoja. Jokaisen niistä tarkoituksena on ennakoida nuolen lentorata oikein ja täsmällisesti. © Mika Kareinen

32

Osa 1: Ammuntatekniikka

7.3.  Puhdas vaisto Katse ja huomio ovat täysin kiinnittyneet pelkästään kohteeseen eikä nuolesta tai jousesta välitetä ollenkaan. Ammuntaa voi verrata pallon tai tikan heittämiseen. Täysin vaistonvarainen ammunta on parhaimmillaan, kun ammutaan ilmaan heitettyjä kiekkoja, eri matkoja peräkkäisillä nuolilla tai kun yritetään ampua mahdollisimman nopeasti. Hyviin tuloksiin pääsemiseksi vaaditaan paljon toistoja ja harjoittelua. Yksinkertaisesti kokemuksen pohjalta jousikäsi haetaan oikeaan paikkaan, että laukaistessa nuoli osuu sinne minne katse on kohdistettu.

Kohteesta kannattaa hakea mahdollisimman pieni yksityiskohta, johon huomio kiinnitetään

7.4.  Jaettu näkymä Katse on keskittynyt ammuntatauluun ja sivusilmällä huomioidaan nuolenkärjen sijainti hakien sen avulla pystysuunta oikeaksi. Toisin sanoen ”tuntuu/näyttää oikealta -> laukaistaan”. Voidaan myös sanoa, että tämä on puhtaan vaistoammunnan "kehittyneempi" muoto. Kokemuksen myötä suoritus sekä tähtäyskuvat iskostuvat lihasmuistiin ja tähtääminen tapahtuu kuin itsestään. 33

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

7.5.  Välin arviointi Katse on keskittynyt ammuntatauluun sekä selkeästi arvioidaan oikea nuolenkärjen ja ammuntataustan keskipisteen välinen etäisyys. Arviointi perustuu siihen, että opetellaan tarkasti välin suuruus tähtäysnäkymässä eri ammuntamatkoilla. Välin voi opetella joko konkreettisena mittana tai esimerkiksi nuolenkärkien paksuutena (kuvassa 5cm / 6 nuolta).

5cm

Vaihtoehtoisesti voidaan myös keskittyä tähtäyspisteeseen eikä ammuntatauluun. Tällöin huomio on alusta lähtien täysin tähtäyspisteessä. Opetellaan siis välin suuruus taulun luona (kuvassa 60cm) ja tähdätään sen verran alemmas. Viimeinen tapa välin arvioimiseksi on käyttää jousta karkeana tähtäimenä (kuvassa taulu on 10 metrin merkin kohdalla). Kiintopisteitä voivat olla ikkunaleikkauksen eri osat, jousessa oleva nahkainen iskusuoja ja jousen laminoinnit. Jouseen voi siis hahmottaa, tai tarvittaessa jopa merkata, apuviivat eri matkojen tähtäyspisteiksi. Kisoissa jousessa ei saa olla lisättyjä merkintöjä, jotka helpottava tähtäämistä. Harrastajalle merkintä voi tosin olla oivallinen tapa tarkkoihin osumiin.

10m 60cm

15m 20m 25m

© Mika Kareinen

34

Osa 1: Ammuntatekniikka

7.6.  Jänteellä kiipeily Tavoitteena on tähdätä nuolenkärjellä taulun keskelle matkasta riippumatta. Osumien korkeus haetaan siirtämällä otteen paikkaa jänteellä. Mitä lyhyempi ammuntamatka, sen alempana ote jänteellä on. Voisi sanoa, että siirretään nuolenkärjen ja kohteen välin mittaaminen jänteelle otteen ja nuolen väliin. Jänteellä ei kisoissa saa olla mitään otemerkkejä eikä jänteellä kiipeileminen ole sallittua kaikissa kisaluokissa.

Jousi kannattaa pitää suorassa, sillä muuten nuolen oikean tähtäyslinjan hakeminen hankaloituu.

Otteen paikan vaihtelu vaikuttaa merkittävästi jousen käyttäytymiseen sekä säätöihin. Tämän takia jänteellä kiipeilyä käytetään yleensä teknisesti säädettävillä vastakaarilla (eli karsitulla tähtäinjousella). Perinteisemmillä pitkä- ja vastakaarijousilla jousensäätöä on mahdoton tehdä kunnolliseksi, jos ammutaan useita eri matkoja. Näillä jousilla tapa voi kuitenkin toimia hyvin yhtä matkaa tai yhdellä otteen paikalla ampuessa. Harrastajalle merkki 20 metrin matkalle voi olla hyvä vaihtoehto. Jos matka muuttuu ei siirretä otetta, vaan tähdätään nuolenkärjellä hieman alemmas tai ylemmäs. 35

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

8.  Yleisimmät virheet Ammuntatekniikka on tärkeää saada alusta lähtien oikeaksi, sillä opittujen virheiden korjaaminen myöhemmin voi olla todella hankalaa. Harrastuksen aloittaminen onkin parempi tehdä kokeneen VINKKI! ampujan opastuksessa kuin yksiVideokuvaus on hyvä nään. Toisen on helpompi nähdä keino nähdä oma suoritus ja kommentoida mahdollisia teksekä sen mahdolliset virheet. niikka- ja asentovirheitä. Mahdolliset ongelmat voivat olla yksittäisiä tai koostua useammasta eri virheestä. Mikäli kesken ammuntasuorituksen huomaa virheen, tärkeää on osata keskeyttää suoritus. Kannattaa siis opetella purkamaan veto, miettimään mikä asia meni pieleen ja sitten aloittaa suoritus alusta. 8.1.  Tekniikkavirheitä kuvina

• Jalkojen asento vaihtelee • Paino menee liikaa kantapäille

• Kallistutaan tauluun päin tai taulusta pois (joko kokonaan tai pelkästään ylävartalolla) • Paino menee liikaa jommalle kummalle jalalle © Mika Kareinen

36

Osa 1: Ammuntatekniikka

• Kierretään tai käännetään lantiota • Selkä on notkolla ja rinta liian pystyssä • Työnnetään lantio liian taakse

• Nuolikäden kyynärpää on kaukana nuolen linjalta • Hartialinja on väärä (jousikäden olkapää on liian kaukana jänteestä)

• Jännitetään jousi niin, että nuoli osoittaa yläviistoon

• Jousikäsi jää koukkuun

37

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

• Jousikäden kyynärpää osoittaa alaspäin (käsivarren luut ovat tällöin hankalasti kiertyneenä) • Kuvassa merkitty kyynärtaipeen ”uloke” on jänteen tiellä (laukaistessa jänne iskee helposti käteen aiheuttaen mustelmia)

• Kahvan painopiste jää joko liikaa peukalon tai kämmenen puolelle

• Kahvasta puristetaan liikaa ja rystysiä ei ole käännetty kulmaan • Käsi on osittain irti kahvasta (ote ei ole tukeva ellei nimenomaan harjoitella suoralla ranteella ampumista) • Jousikäden etusormi nousee hyllyn yläpuolelle • Siristetään silmiä tähtäyksen aikana • Jousi kallistuu tavallista enemmän (eikä nuoli ole enää suoraan silmän alla) © Mika Kareinen

38

Osa 1: Ammuntatekniikka

• Nuolikäden ranne ja/tai rystyset eivät ole rentona ja suorana

• Ankkurointi "leijuu" eikä se ole tukevasti kasvoja vasten

• Nuoli ei ole täsmälleen silmän alla (voi johtua mm. asennosta, ankkuroinnista tai pään kallistamisesta)

• Nuoli vedon aikana irtoaa jousesta, joka voi johtua mm. seuraavista - Nuolta puristetaan liikaa - Nuolikäden ranne tai rystyset eivät ole rentona/ suorana - Jousi kallistuu vasemmalle 39

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

• Nuolikäden sormet ovat liian kaukana toisistaan • Nostetaan leukaa ja/ tai haetaan päällä ankkurointipaikkaa

• Veto tehdään liian pitkälle tai jätetään vajaaksi (vetopituus vaihtelee -> jousen "teho" muuttuu) • Jänne painuu liikaa poskeen • Ankkurointipaikka vaihtelee (vaikka nuolenkärjellä tähdättäisiin samaan kohtaan, nuolen lähtökulma jousesta vaihtelee -> nuoli ei osu pystysuunnassa oikein)

• Jousi- tai nuolikäden olkapää nousee

© Mika Kareinen

40

Osa 1: Ammuntatekniikka

• Jousikäden kyynärpää nousee liian ylös tai laskee alas nuolen linjasta

• Laukaistaan väärin / selkäveto on puutteellinen: - Myötälaukaistaan (nuolikäsi lähtee nuolen mukaan) - Tehdään selkeä avausliike nuolikädellä (tällöin on yleensä otettu liian syvä ote jänteeltä tai nuolikäsi ei ole rentona) - Nuolikäsi jää joko paikalleen tai lähtee kasvoista irti sivulle päin • Jälkitähtäys puuttuu: - Jousi tipahtaa alas tai heilahtaa sivulle laukaistessa (johtuu yleensä puutteellisesta selkävedosta, jousikäden työnnöstä ja/tai linjauksista) 41

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

8.2.  Tulkintaa osumavirheistä Yksinkertaistettuna nuoli osuu sinne minne se on suunnattukin. Jos nuoli osuu vasemmalle, sen kärki osoittaa kohteesta vasemmalle tai nuolenperä on liian oikealla. Sama toimii myös päinvastoin sekä pystysuunnassakin: jos nuoli osuu ylös, joko sen kärki osoittaa liian ylös tai sen perä on laskenut esimerkiksi ankkuroinnin takia liian alas. Asioita ei kannata yleensä monimutkaistaa liikaa. Suurimmaksi osaksi virheet johtuvat joko nuolen linjauksesta tai käsien vääristä asennoista. Tarkempaakin tulkintaa tekniikka- ja välinevirheistä voi yrittää tehdä. Tulkinta voi tosin olla hankalaa, varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa, koska virheitä voi olla useampia ja ne vahvistavat toinen toisiaan. Sivusuuntainen virhe / nuolet osuvat oikealle tai vasemmalle • • • • • • •

Nuoli ei ole suoraan silmän alla Ankkurointipaikka on muuttunut Kahvaote ei ole oikea / kahvaa väännetään tai puristetaan Jänteeltä on otettu liian syvä ote Jälkitähtäys on puutteellinen Asento on kiertynyt / jalkojen painopiste on väärä Erityisesti oikealle vievät virheet: -- Nuolet ovat liian notkeita -- Jousta kallistetaan enemmän kuin yleensä • Erityisesti vasemmalle vievät virheet: -- Nuoli on nokitettu (eli laitettu jänteelle) väärinpäin -- Nuolikäsi irtoaa laukaistessa kasvoista ulospäin -- Jousen ylälapa kallistuu vasemmalle päin -- Nuolet ovat liian jäykkiä -- Jänne osuu vaatteisiin tai rannesuojaan -- Selkäveto on puutteellinen

© Mika Kareinen

42

Osa 1: Ammuntatekniikka

Pystysuuntainen virhe / nuolet osuvat ylös tai alas • • • • • • • • • • •

Nuolenkärjen tähtäyspiste vaihtelee pystysuunnassa Ankkurointipaikka on liian ylhäällä tai alhaalla Vedon pituus on muuttunut Nuolikäsi vääntää jännettä tai nuolta Jousikäsi heilahtaa laukaistessa ylös Jälkitähtäys puuttuu / jousikäsi tipahtaa laukaistessa Nuolikäsi lähtee jänteen mukaan laukaisussa Nokinpaikka on liian ylhäällä tai alhaalla Jousikäden painopiste kahvassa on väärä Jänne painuu liikaa kasvoihin Selkäveto on puutteellinen / nuolikäsi jää laukaistessa paikalleen tai heilahtaa väärään suuntaan

Nuolet osuvat sinne tänne: • • • • • • • • • • • •

Ammuntatekniikka on puutteellinen Keskittyminen herpaantuu / ajatukset harhailevat Ankkurointipaikka vaihtelee Vetopituus vaihtelee Otteen painopiste kahvassa vaihtelee Pään asento / nuolen linjaus vaihtelee Nuoliputket ovat vääntyneitä tai rikkonaisia Nuolien paino vaihtelee Ote jänteestä vaihtelee Taulukammo / liian hätäinen laukaisu Jousen jänneväli on väärä Nokit ovat: • Kuluneita tai kolhiintuneita • Kiinnitetty vinoon • Liian tiukasti kiinni jänteellä

Myös jousi voi vaikuttaa: lyhyemmät ja kevyemmät jouset ovat yleensä virheherkempiä kuin pidemmät ja raskaammat. 43

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

9.  Harjoittelusta Ensimmäisenä kannattaa opetella tekniikan peruskohdat, seuraavaksi keskittyä tekniikan eri osiin tarkemmin. Tämän jälkeen hakea osumat kuntoon: ensin sivusuunnassa ja sitten pystysuunnassa. Sivusuuntaisia osumia voi helposti harjoitella kiinnittämällä pitkän pystysuuntaisen teipin ammuntataustaan ja yrittämällä osua siihen. Ampuminen kannattaa lisäksi aloittaa lyhyeltä matkalta, esimerkiksi 10 metristä. Kunhan osumat pysyvät nipussa, siirrytään pikkuhiljaa kauemmaksi. Alkuvaiheessa ei tarvitse tehdä erityistä harjoitteluohjelmaa. Pääasia, että ampumista tulee tehtyä säännöllisesti, ajatuksen kanssa ja opetellen oikeaa tekniikkaa. Lisäksi kannattaa harjoitella mieluummin useammin ja lyhyempiä aikoja keskittyen tekniikkaan kuin liian pitkään ja suuria nuolimääriä ampuen. Harjoiteltaessa pitää ajatella mitä tekee ja miksi niin tekee. Kun taas vaaditaan tuloksia, pitäisi pystyä olemaan ajattelematta ja tekemään suoritus niin kuin sen on opetellut, keskittyen täysin hetkeen sekä kohteeseen. 9.1.  Suorituksen sulavuus Tekniikan oikeellisuuden lisäksi myös suorituksen sulavuus on tärkeää. Mitä sulavammin nuoli otetaan viinestä, nokitetaan, veto tehdään, ankkuroidaan ja laukaistaan, sen paremmin yleensä osutaan. Suorituksen pitää siis olla yhtä sulavaa liikettä, joka ei katkea missään vaiheessa. Peruskohtiin liittyen ankkurointi sekä laukaisu ovatkin hieman vääriä tai harhaanjohtavia termejä. Ankkurointi ei saa jämähtää paikoilleen, vaan selkävedon pitää jatkua vedonkin jälkeen hienoisesti aina ankkuroinnista laukaisuun asti. Laukaisu taas ei ole erillinen tapahtuma, jossa tehdään selkeästi joku liike. Oikeammin sanottuna siinä lopetetaan tekemästä, eli rentoutetaan nuolikäsi kokonaan, jolloin jänne lähtee sormista eteenpäin. © Mika Kareinen

44

Osa 1: Ammuntatekniikka

9.2.  Vaihtelua ammuntaan Kun osumat alkavat pysymään kasassa, kannattaa monipuolistaa harjoittelua: • Vaihdellaan ammuntamatkaa (esimerkiksi ensimmäinen nuoli 10 metriin, toinen 15m ja kolmas 25m) • Lasketaan pisteitä / harjoitellaan kisa-ampumista • Vaihdellaan taulun korkeutta / tähdätään muualle kuin keskelle • Ammutaan: -- Erilaisiin ja erikokoisiin tauluihin -- Liikkuviin maaleihin tai itse liikkuen -- Luonnossa bluntti-kärjillä eri kohteita (kantoja, mättäitä, maassa olevia käpyjä...) -- Hämärässä / pimeässä vain tausta valaistuna -- Epätasaisilla alustoilla / erilaisista asennoista Lisäksi kannattaa tehdä erilaisia ammuntaa vahvistavia harjoitteita kuten fyysisiä ja henkisiä harjoituksia (mm. keskittymiskykyä parantavia) sekä ylläpitää peruskuntoa. 9.3.  Välineiden merkitys Tosiasia on, että välineet vaikuttavat osumiseen. Ei niinkään se onko jousi itse tehty, ostettu kaupasta vai tilattu ammattitaitoiselta jousentekijältä. Tärkeämpää on, että välineet ovat säädetty oikein ja jousi on ampujalle oikean jäykkyyksinen. Liian jäykkä jousi hajottaa ammuntatekniikan ja vie ampujan voimat. Välineitä säätämällä saadaan jousi, nuoli ja ampuja toimimaan mahdollisimman hyvin yhdessä. Hyvin säädetyt välineet antavat lisäksi paremmin anteeksi laukaisun pieniä tekniikkavirheitä. Uuden harrastajan ei kuitenkaan kannata tuhlata alussa liikaa aikaa säätämiseen, eli perusteet kuntoon ja ampumaan. Kunhan tekniikka kehittyy, säätöjä voi tehdä tarkemmin ja paremmin. 45

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

9.4.  Taulukammo Taulukammo on asia, jonka suurin osa ampujista kokee jossakin vaiheessa harrastamista. Asialla tarkoitetaan sitä, että laukaisusta tulee automaattinen ”pahe”. Yleensä tämä tapahtuu pitkällisen ja yksipuolisen harjoittelun seurauksena. Aina kun nuolenkärki on vähänkään lähellä tähtäyspistettä, laukaisu tapahtuu, tahtoipa sitä tai ei. Tähtäysnäkymä (tai jousikäden sijainti vaistolla ampuessa) iskostuu toistojen seurauksena voimakkaasti ampujan ”selkärankaan” ja laukaisua aletaan ennakoida. Joissakin tapauksissa jousikättä vielä heilautetaan kohti taulun keskustaa juuri ennen laukaisua. Tämä liike heittää osumaa vieläkin enemmän sivuun. Taulukammo tulee siis helposti, jos harjoitellaan yksipuolisesti ja yritetään jatkuvasti vaan osua taulun keskelle. Kammon saamista edesauttaa lisäksi jäykkä jousi sekä toistuvasti suurien nuolimäärien ampuminen nopealla rytmillä. Asian välttämiseksi kannattaa alusta lähtien tehdä säännöllisiä ja monipuolisia ammuntaharjoitteita: • Ammutaan tyhjään taustaan lyhyttä matkaa (eli taulussa ei ole maalitaulua tai mitään pistettä, johon tähdätä) • Keskitytään rauhoittamaan ankkurointi paikalleen ja tähtäämään hetken aikaa ennen laukaisua • Tehdään pelkkiä vetoja (veto -> tähtäys -> purkaminen) • Tehdään pidempiä kylmätähtäyksiä maalitauluun (veto -> tähtäys 5-10 sekunnin ajan -> purkaminen) • Ammutaan silmät kiinni (tehdään suoritus alusta loppuun silmät kiinni tai kun ankkurointi on paikallaan, laitetaan silmät kiinni ja sitten laukaistaan) • Ammutaan pieniä sarjoja (välillä pelkästään yhtä nuolta, välillä kahta tai kolmea) • Ammutaan selkeästi hitaammalla rytmillä kuin yleensä © Mika Kareinen

46

Osa 1: Ammuntatekniikka

9.5.  Hengitys Hengityksellä on iso merkitys suorituksen rentoudessa. Hengitystapoja suorituksen aikana on monia erilaisia ja yhtä oikeaa ei ole. Yleensä se rytmittyy itsestään muuhun ammuntasuoritukseen sopivaksi. Jos hengitysrytmi ei kuitenkaan tunnu luontevalta, voidaan kokeilla seuraavaa: • Hengitetään sisään jousen nostaminen aikana • Hengitetään ulos vedon aikana (jätetään keuhkoihin kuitenkin yli puolet ilmasta) • Pidätetään hengitystä ankkuroinnista laukaisuun • Hengitetään loput ilmat ulos laukaisun jälkeen jälkitähtäyksen aikana Tämän lisäksi erilaisiin joogan ja pilateksen hengitysharjoituksiin kannattaa tutustua. Rentoutumisesta syvähengityksen avulla on hyötyä myös jousiammunnan harrastajalle. 9.6.  Matkojen arviointi Matkan arvioiminen on oma taiteenlajinsa. Seurojen ammuntaradoilla tätä "ongelmaa" ei ole koska matkat ovat merkattuja. Kun taas ammutaan maastossa ja metsässä, matkan joutuu yleensä arvioimaan. Asiaa voi harjoitella kulkemalla metsässä, arvioimalla etäisyyden esimerkiksi johonkin puuhun ja sitten mittaamalla matkan. On olemassa etäisyyskiikareita ja jos tiedetään ammuntataulun koko, matkaa voi arvioida vertaamalla taulun kokoa nuolenkärkeen. Nuolenkärjellä vertaaminen vaatii tosin sen, että on etukäteen opeteltu kärjen ja taulun mittasuhteet eri matkoilla. Lähtökohtaisesti perinteisen vaistoammunnan henkeen ei kuitenkaan kuulu matkojen tekninen mittailu. Tavoitteena on, että harjoittelun kautta opitaan matkan arvioiminen luontevaksi osaksi ammuntasuoritusta.

47

www.kareinen.fi

Vaistoampujan perusopas

9.7.  Alkulämmittely Alkulämmittely valmistaa kehon treeniin nostaen ruumiinlämpötilaa sekä lämmittäen lihaksia. Lämmittely vähentää myös loukkaantumisriskiä oleellisesti. Lämpimät lihakset kestävät suurempaa rasitusta ja ovat liikkuvampia toimien paremmin sekä tehokkaammin. Harrastamisen alkuvaiheesta lähtien kunnollinen alkulämmittely kannattaakin liittää osaksi ammuntaharjoituksia. Lämmittelyn alkajaisiksi sopii mainiosti esimerkiksi ammuntaradalle pyöräily tai hetki kevyttä hölkkää radan ympäri. Itse lämmittely voi koostua käsien pyörittelystä ja jumppakuminauhalla tehdyistä kevyistä harjoitusliikkeistä. Treenin jälkeen myös jäähdyttely on tärkeä, eli lopetetaan kevyemmin, tehdään avaavia liikkeitä ja venytellään lyhyesti. 9.8.  Hallitseva silmä ja kätisyys Lähtökohtaisesti oikeakätinen ampuja pitää jousta vasemmassa kädessä ja nuolta oikeassa. Jousen kätisyys olisi kuitenkin hyvä valita hallitsevan silmän mukaan. Yleensä kätisyys ja hallitseva silmä ovat samat, mutta voivat joskus mennä ristiinkin: oikeakätisellä ampujalla hallitseva silmä onkin vasen ja päinvastoin. Jos ammutaan hallitsevan silmän mukaan ”väärältä puolelta”, tähtäämisen kannalta voi olla helpompi sulkea vahvempi silmä, peittää se lapulla tai silmälasien linssin eteen tulevalla paperipalalla. Väärältä puolelta ampumiseen voi kuitenkin opettelemalla tottua. Hallitsevan silmän voi testata yksinkertaisella testillä: • Pidetään molemmat silmä auki • Laitetaan parempi käsi nyrkkiin ja nostetaan peukalo ylös • Nostetaan käsi suoraksi eteen ja peitetään peukalolla joku kohde (esimerkiksi ammuntaradalla maalitaulu) • Suljetaan vuoron perään silmät. Se kumman silmän kohdalla peukalo peittää kohteen on hallitseva. Ei-hallitsevan silmän kohdalla peukalo on ”siirtynyt” sivuun kohteesta © Mika Kareinen

48

Kun ampuja, jousi ja nuoli ovat yhtä... Vaistoammunnassa ampujan ikä, sukupuoli tai kokemus eivät ole olennaisia. Jousikin on loppujen lopuksi vain instrumentti, joka heittää nuolen ilmojen halki. Yksinkertaisimmillaan vaistojousi veistetään yhdestä puusta, se jännittyy kauniiseen muotoon tuoden iloa ampujalleen vuosiksi eteenpäin. Osuaksesi hyvin vaistojousella sinulta vaaditaan itsesi haastamista, rautaisia hermoja, halua uuden oppimiseen, vankkaa keskittymiskykyä ja mikä tärkeintä, nöyrtymistä ikivanhan taidon pariin, kulkien samoja polkuja, joita jousiampujat raivasivat jo vuosisatoja sitten. Seuraa sydäntäsi, sillä sieltä kumpuaa vaistoampujan todellinen voima.

VAISTOAMPUJAN PERUSOPAS

Uusi sarja oppaita, joista vaistojousiampujat löytävät tarvittavat tiedot harrastamiseen mm. ammuntatekniikan, teorian ja harjoitteiden osalta.

- OSA 1 -

Ammuntatekniikka Ensimmäisessä osassa esitellään selkeä ja johdonmukainen perusammuntatekniikka, joka sopii niin pitkä- kuin vastakaarijousilla ampuville. Lisäksi oppaaseen on koottu turvallisuusohjeita, alkuvaiheessa esiintyviä yleisimpiä tekniikkavirheitä sekä vinkkejä harjoitteluun.

Opassarjan verkkosivut:

www.jousiammunta.info